return to section: THE CYCLOTHYMIC PANOPTICON

return to section: MENTAL ELECTRICITY

return to section: MENTAL ELECTRICITY MMVII

As you may figure out from the band's name and the albums title, polish Hesperus Dimension isn't everybody's mainstream music and in its genre not ordinary stuff at all. Shortly speaking we could describe the band as some kind of ultramodern industrial Black metal-band,whose achievement is distinctive cross-breed of electro music and 2000-century dark metal.

If from what's described above, it is still difficult to form it as functioning music, the closest comparison would be found from the direction of bands like Thorns, Aborym and slightly from Satyricorn-in fact, the last band enriched with lots of elements from electro music.
At its easiest when played The Cyclothymic Panopticon direct core melodies and using Thorns-like riffs. More complicated area are peeping sounds, electronic way, unusual approach, which surely won't open to every listener in a positive light.

On the production side, the result is predictable, in an electronic way sterile and clinic. This obviously suits the band's music excellent, because it only creates a futuristic look for the band and points the albums industrial presentation. The singing style is more conservative croaking, also including bits of sentences, which suits the whole package well.
It must be admitted, that albeit Hesperus Dimension isn't actually my cup of tea, it manages to please listeners in its own twisted way.

Part of the success comes from a well grinded whole and distinctive faith and its style, which is one of a kind.

Here and there, the album sounds after all like it's stumbling to its own feet, so it doesn't strike with its full potential.

Kuten jo bändin ja julkaisun nimestäkin voi kenties päätellä, puolalainen Hesperus Dimension ei ole joka pojan valtavirtamusiikkia, eikä edes omassa alaryhmässään millään muotoa tavanomaista kamaa. Lyhyesti summattuna bändiä voisi pitää jonkinlaisena ultramodernina industrial black metal -bändinä, jonka saavutuksena on omaleimainen ristisiitos konemusiikkia ja 2000-lukulaista tummasävyistä metallia.

Jos yllä olevaa kuvausta on vaikeahko hahmottaa toimivaksi musiikiksi, lähimmät vertailukohdat löytyisivät jostain Thornsin, Aborymin ja jossain mielessä myös Satyriconin suunnalta - tosin jälkimmäisen kohdalla runsailla kone-elementeillä terästettynä. Levytyksen kitarariffejä voi kuvailla pahaenteisiksi ja tummasävyisiksi, kuten olettaa saattaa, ja näitä täydennetään muun muassa saksofonilla.

Helpoimmillaan The Cyclothymic Panopticon on soidessaan suoraviivaisen ytimekkäästi melodioita ja thornmaisia riffejä hyödyntäessään. Vaikealle vaihteelle taas mennään piipatusten ja konemaisemman, epätavallisen lähestymistavan myötä, joka ei varmasti aivan jokaista kuuntelijaa positiivisessa valossa puhuttele.

Tuotantopuolella jälki on, arvattavasti, konemaisen steriili ja kliininen. Tämä luonnollisesti sopii bändin musiikkiin mainiosti, sillä se on vain omiaan luomaan bändille futuristista ilmettä ja korostamaan levyn teollista ulosantia. Laulupuolella tyyli on konservatiivisempaa raakkunaa, sekä puhepätkiä, jotka myös sopivat kokonaisuuteen hyvin.

Vaikka täytyykin myöntää, ettei Hesperus Dimension ole varsinaisesti allekirjoittaneen leipälajia, niin omalla kierolla tavallaan minarin anti onnistuu miellyttämään. Osa onnistumisesta tulee hyväksi hiotusta kokonaisuudesta ja omanlaisesta tyyliuskollisuudestaan, sekä tietysti omaleimaisesta tyylistään. Paikoin levy kuitenkin kuulostaa sen verran omiin jalkoihinsa kompastuvalta, ettei se onnistu iskemään täyden potentiaalinsa voimalla.

Serpent